Tällaisia herkullisia täytettyjä patonkeja tehtiin siskon kanssa yhtenä iltana iltaruoaksi.

Patonkina oli tälla kertaa viemäni HalpaHallini paistopisteestä ostettu Rustic patonki (maksoi 1.99e, oli hyvä patonki). Mutta esipaistetuista tai ihan valmiiksi paistetuista mistä patongista vaan näitä voi tehä. Me leikattiin pitkä patonki puoliksi ja halkaistiin sitten puolikkaat. Levitteeksi meillä tuli ruohosipulituorejuustoa, mutta senkin voi valita oman maun mukaisen.

Täytteeksi laitetiin kinkkuleikkelttä, hienonnettua meetvurstia, tomaattia ja vielä vähän sinihomejuustoa.

Ja reilusti juustoraastetta (meillä oli emmentalia ja parmesania)

Sitten vaan patongit 200-225 asteiseen uuniin kunnes juusto sulanut ja saanut vähän väriäkin.

Jos patonki tuntuu rapsakalta on se helpompi leikata sahateräisellä veitsellä. Hetken jäähdyttyä pystyi patongin jo ottamaan käteen ja haukkaamaan siitä. Hyvää oli. Lisäksi ieni lasillinen roseeta, niin oli oikein passeli juhannuksenkin ajan iltapala.

Yhden päivän aterialle tehtiin siskon tykönä broileriateria. Tämäkin ruoka syntyi siinä samalla mitä tehtiin. Yhessä maistellaan kastikkeita yms ja päätetään mitä laitetaan tai ei laiteta. Tästä kastikkeesta tuli niin hyvää, että listasin Instan puolella kastikkeen ainekset, vaikkakaan tarkkoja määriä ei taaskaan ole antaa. Lusikka käteen jamaisteltiin kastiketta useampaan otteeseen tekovaiheessa. Tälläkin aterialla oli lisukkeena paholaisenhilloa.

Pannulla ruskistettujen broilerin lihojen päälle laitettiin pannulla tehty kiehautettu kastike ja sitten ruoka meni pikkasen alle 200 asteiseen uuniin hautumaan noin puoleksi tunniksi. 

Ruoka menossa uuniin. Sen verran haarukalla nosteltiin lihoja, että kastiketta meni joka väliin.

Broileria kermaisessa chilikastikkeessa ja keitettyä riiisiä. Niin hyvää!

Tämän aterian salaattiin laitoin kasviksia, viinirypäleitä, vesimelonia ja paistettua halloumia.

Me ajeltiin siskon perheen tykö Kaaville jo torstaiaamuna juhannuksen viettoon. Siellä tehtyjä ruokakuvia muistiin tännekkin blogin puolelle, niin voip ite taarvittaessa tarkistaa, että mitäs me sillon ja sillon syötiinkään. Yhdessä siskon kanssa kokkailtiin ja siskon mies huolehti grillaamiset. 

Tällä aterialla syötiin kahta eri tavoin maustettua possun sisäfilettä viipaleina ja grillattuna, uusia Annabelle perunoita, kesäkastiketta (eli siis voi-sipuli-kermakastiketta).  Salaattiin laitoin kasviksia, viinirypäleitä  ja mozzarellaa. Vesimelonia syötiin aterioilla ihan sellaisenaan ja välillä sitä meni salaatteihinkin. Mozzarellapalasten päällä salaatissa tummaa balsamicoa ja mustapippuria. Tällä aterialla syötiin myös halloumia paholaisenhillolla.

Tämä ateria nautittiin katetulla takaterassilla. 

Kukkuu, minä täällä.....saiskos herkkuja?

Noh, onhan tämäkin parempi kuin ei mitään. 

Me ollaan tänä kesänä oltu ihan koukussa paholaisenhilloon. Puljonki on meistä parasta valmishilloista. Sitä vein siskollekkin Kaaville, kun heidän kaupoissa ei tätä ole ollut. Juhannuksen aterialla nautittiin paholaisenhillosta pannulla paistetun halloumin kera. Herkkuyhdistelmä. Halloumin paistossa jotkut käyttävät öljyä Minä paistan useimmiten ihan vaan sellaisenaan pannulla. Tällä kertaa halloumia ei pidetty kiehuvassa vedessä, vaan paistettiin ihan sellaisenaan viipaloituna. Pinnalle paholaisenhilloa ja basilikaa ja herkku on valmis.

Päädyimme lepäämään vaelluksen päätteeksi pienen lammen rantaan, siinä oli lupa pysähtyä, tosin oli ilman muuta odotettavissa, varsinkin jos liian pitkään viipyi, että kuin tyhjästä putkahtaisi metsänvartija – tai lammenvartija – millä nimellä häntä nyt haluttiinkaan kutsua. Mutta ihminen se ei ollut, ei missään nimessä. Jotkut jopa väittivät, että se olisi tullut törmääjän matkassa. Joka tapauksessa se oli silminnäkijöiden mukaan suurehkon kissan kokoinen otus, joka mylvi pelottavasti , ellei heti reagoinut sen ilmestymiseen ja lähtenyt kiireen vilkkaa tiehensä. Me huilasimme lammen partaalla kuitenkin pitkään, eikä mitään tapahtunut. Sen oli aivan tyyni, edes tuulenvire ei saanut sen pintaa millään muotoa väreilemään. Olipa väitetty niinkin, että törmääjän osia olisi lammessa. Ainakin lampi oli piirteiltään epätavallisen, suorastaan säännöllisen pyöreä.