Keskustassakin ihan kävin tänään, siellä taas ei ollut mikään muuttunut. En jäänyt sinne viihtymään lajitovereideni lailla ajamalla auton parkkiin ja tarkkailemalla ympäristöä. Minä näen ihmisiä pääkaupunkiseudullakin ihan päivittäin, ei minua kiinnosta niitä tänne asti lähteä ihmettelemään. Nopeasti vilaistuna näytti siltä että samat jampat siellä autoissaan istuivat ja huutelivat ikkunasta lajitovereilleen sivistyneitä kommentteja ja kuulumisen vaihtoja.

Keskimääräisesti tällainen tyyppi on nimeltään Tony tai Henry, perinteisemmät ovat Jareja ja Esoja. Nämä tyypit ovat lastentarhasta asti huomanneet että heillä on ihan perusvarma ja siisti nimi, josta kasvaa hyvä itsetunto ja heikompien itsetunnon omaavien seurassa (Kullervo, Gösta ja Tero-Tapani), josta lähtien tietynlainen kyykyttäminen luonnistuu ja kunnioitusta löytyy läpi ala-asteen ja ylä-asteelle asti. Nämä Tonyt, Henryt, sekä Jari ja Esa, jotka on tässä vaiheessa kasvaneet Konuseksi ja Hyväris-esaks, eivät ole kiinnostuneet paikkakunnalta poismuuttamisesta, koska kotopuolesta on aina löytynyt "respectiä" ja siellä jo maine on kaikkien tiedossa (kaikkihan tuntee toisensa 5000 ihmisen kylässä).

Kullervo, Gösta ja Tero-Tapani eivät sen sijaan pidä edes mahdollisuutena jäädä kotikyläänsä sekoilemaan, tietynlainen menestyksen jano on ehtinyt vuosien aikana kehittyä pitkäaikaisen alemmuudentunteen seurauksena. Tuloksena he päätyvät opiskelemaan Jyväskylään, Tampereelle tai Ouluun, saavat "-omi" -päätteisen tutkinnon ja hakkaavat rahaa kuin viimeistä päivää asuen kivasti  paritalossa ja miettivät talon sisustuksensa viimosen päälle.

Konunen, Hyväris-Esa, Tonyt ja Henryt ajelevat halvoilla autoilla (jotka on tosin kalliilla tuunattu) edelleen Pyhäjärven kahden liikenneympyrän väliä sen saman tytön kanssa, joka löytyi kyytiin tytön ollessa seitsemännellä luokalla ylä-asteen välitunnilla keskuskoulun pihalla. Tyttö huumaantui Tonyn DX:n mahtavaan subbarisoundiin ja sillä tiellä ollaan edelleen. Henry tekee töitä kaivoksessa, loput jannut raksalla ja kaapivat hyvää kuukausitienestiä siihen nähden että Pyhäjärvelle on halavatun halpaa rakentaa omakotitalo.

Sekä Kullervo että Hyväris-Esa ovat varmaan kohtuu tyytyväisiä elämäänsä ja pitävät toisiansa homoina ajatellen "tuota elämää en itelleni ottas vaikka maksettas".

"Jetsi"-niminen tyyppikin taitaa edelleen ajella pyhiksen keskustassa. En kaverin oikeata nimeä koskaan saanut selville, mutta ollessani seiskaluokalla, selvisi että kaverin lempinimi sai alkunsa kun tämä piti Winnipeg Jets-lippistä päässään satoi tai paistoi.. takaraivolla tietysti.

Mutta vaikka en Pyhäjärven keskustassa, Pyhäsalmessa viihdykkään, niin kotona on kyllä siistiä. Täällä tuoksuu jotenkin tutulle, järvi on yhtä kaunis kuin ennenkin, vanha nuoruuden kaverini (ainoa pyhäjärvinen johon tulee äidin lisäksi pidettyä yhteyttä) muutti kotitaloni naapuriin ja serkukseni ovat saaneet läjän ihastuttavia lapsia jotka jaksavat käydä kotopuolessä äitini elämää piristämässä. Minun äiti on muuten kaikista paras. Ei mulla muuta.

Ensimmäisen kerran sen tein reilu kuukausi sitten, oli hektinen elämänrytmi ja stressi puski päälle pahemman kerran. Kokeilin kylpyä ja kyllähän se herranen aika rentoutti, ei ehkä yhtä paljon kuin american chopperin katsominen, mutta enemmän kuin dokumentti ryhävalaista. Nyt toisen kerran tein sen kun oli aikaa ja tuntui että se voisi olla ihan kiva juttu näin raskaan työviikon puolivälissä.

Nyt sitten mietitään, missä menee raja, että tuon homman harrastaminen ei kävisi miehisyyden päälle. Onhan se nyt melko neitimäistä peseytyä sillä tavalla että se tuntuisi vielä normaalia suihkukokemusta mukavammalta. Vettäkin siinä menee hukkaan ihan hirvittäviä määriä ja se on kuitenkin melkolailla turhuutta. Iho tuoksuu yllättävän pitkään ihan miellyttävälle, kun saippuainen vesi on hellinyt ihoani pidempään kuin perus suihkureissulla. Se tuntuu jopa liian miellyttävältä. Ja lopuksi, ei se oo millään tavalla miehekästä.

Ainiin, kuuntelin vielä Tuomon "My Thing" levyä kylpiessäni.. se oli viimeinen niitti, ei enää kylpyjä!

...ainakaan tässä kuussa.

olen tullut siihen tulokseen että blogia pitää kirjoittaa heti kun sen ajatuksen saa. Usein saan hienoimmat oivallukset juuri puolenyön jälkeen, mutta en niitä seuraavana päivänä enää pidä niin hyvinä että jaksaisin vaivautua kirjoittamaan niitä muiden näkyvillä. Toinen todennäköisempi vaihtoehto on että en muista mitä sitä viime yönä tuli ajateltua.

Sellaisen faktan itsestäni haluan tällä kertaa jakaa, että muistini on hetkittäin todella hyvä. Muistan paljon epäolennaisia asioita nuoruudestani, muistan kohtaamani ihmiset, osaan usein yhdistää hataria muistikuvia ihmisistä niihin päiviin milloin olen heidät kohdannut. Muistan kerran treenaamani biisit yllättävänkin hyvin.

Mutta auta armias kun kyse olisi jostain elämää helpottavista asioista. Olen auttamattoman huono muistamaan lukumääriä, rahasummia, mitään byrokratiaan liittyvää, laskujen maksamista... mitä näitä nyt on.

Tämähän on kuitenkin ihan yleinen ongelma, varmaan kaikki ystäväni väittävät olevansa samanlaisia tämän asian kanssa. En usko. Omalla kohdallani tämä on totaalifaktaa. Onneks mulla on osaava tilitoimista joka näitä firman asioita hoitaa. Tosin olen ihan vakavissani miettinyt sitä vaihtoehtoa että jos joskus voisi palkata oman taloudenhoitajan, tosin sittenhän olisin vielä avuttomampi... en minä sitten osais arvostaa itteeni senkään vertaa.

Mutta muistan kuitenkin ne asiat mitkä eivät ole niin tärkeitä, niiden takia eläminen on paljo viihdyttävämpää kuin se että muistaisin paljon mä maksoin alveja 10 tuntia sitten.

Nine - Nothing left for the vultures

"Suomen luonto on sellainen et täällä kuolee kaikki ja ne jotka selviää nii niitäki vituttaa."

Damn Seagulls - Libertine

Entäs sitten kun ei voi tyytyä siihen hoitaa työnsä hyvin, harrastaa ja kikkailee toisinaan, ehkä ottaa skumppaa ja lähtee hassuttelemaan stockmanin herkkuosastolle.. entäs sitten.. sitten pitää vaan yrittää laittaa luovuutensa peliin ja tehdä sellaista että ei myöhemmin kaduttaisi kun jätti kokeilematta. Silläkin vaaralla että epäonnistuu.

Entäs sitten kun huomaa että onnistuu satunnaisesti, nauttii hetken onnistumisestaan ja pian huomaa että ei se riitä vielä mihinkään, vielä pitäis tehdä jotain mitä 10 vuotta nuorempi minä katsoisi ihaillen.

Tää on niin tämmöstä. Taiteilijat niin ärsyttää mua, sen takia kun mä oon niin lähellä sitä samaa maailmaa. Ja indie-kulttuurit on ihan hanurista. Hannu oli oikeessa.

Ollaan Totosta mitä tahansa.

Niin mun toiminimen nimi on siis Leijonamedia. Teen pääosin graafista suunnittelua, mutta myös kaikenlaista muuta mediatyötä, audiovisuaalista suunnittelua ja muusikon hommia. Jos sulla on mulle duuneja niin anna palaa, mä oon halpa työmies kun raha ahdistaa mua.

Raha on muuten ihan hanurista. Ihan kuin sen omistaminen ois joskus jotain ratkaissu.

Muutenkin vuodenaloitus on ollu sitä luokkaa että pariin otteeseen on tullut mieleen toistaa A.Almgrenin peliliikkeet, teettää paita jossa lukee "tyhmäköyhäruma" ja laahata päätä pitkin pöytiä.

no mut vuosi on vasta alussa, vuoden lopussa katsotaan tuliko tästä vuosituhannen mahalasku vai menikö feenikslintu-osastolle :)

Before The Dawn - Black Sun

Hyvästi naiset, tää saa nyt riittää ilman sen suurempaa dramatiikkaa.
Mä pakkaan ja lähden, enkä palaa enää koskaan.
Hyvästi naiset, jos tahdotte tietää, tää on vaa puhdasta matematiikkaa
On riskit kasvaneet liikaa, aina suuremmiksi kuin saatava hyöty.
Ois tappiovyöry, joka suistais viimeistään tieltä.

Ehken koskaan löydä, minä sieltäkään mitään
mutta ehkä ei mitään, on se mitä tarvitsen nyt.

Hyvästi naiset, nyt kun tää päätös on tehty, nii täytyy vain viedä se loppuun.
Ei saisi horjua, epäillä päätöstä yhtään.
Hyvästi naiset, jos nyt käy niin kuitenkin ettei se poste restanteni vastaa,
niin mut kyllä löytää, aion jälkeeni jättää niin selvät jäljet.
On säällä kuin säällä valot aina päällä ja tie auki joka sinne johtaa.