LAUANTAI 10.3.

Aamu käynnistyy samalla kaavalla kuin edellinenkin, kahvi porisemaan, nopea aamupala ja baanalle kohti Euraa. Ilma oli lämmennyt eilisestä ja aurinkokin pilkotti. Jostain syystä Kurenniemen erikoiskoe pelotti enemmän kuin koskaan, Jussi oli Tommi Mäkisenä kehissä. Pysähdystä viivytellään mahdollisimman pitkälle, yritetään selvitä pelkällä pissiksellä (nopea pissatauko) bussipysäkillä. Humppilan jälkeen havaitaan että humahtipas se bensamittari äkisti alas, noh kyllä tällä aina huoltoasemalle pääsee, ehkä jopa Euraan asti. Huoltoasemaa ei näy ja kuulu kuin vasta Huittisissa, päätetään pysähtyä Shellillä. Shellin pihassa auto sammuu ja Jussi räjähtää nauramaan vasten auton rattia "nyt se loppu!" Ei muuta kuin koko väki ulos työntämään autoa parikymmentä metriä tankille kovan naururemakan saattelemana. Ei olisi naurattanut kilometriä aikaisemmin, kiitos yläkertaan tästäkin huumorista :)

Eurassa vastassa ovat Jari, Hate, sekä Salosen Mikko ja muu Teran väki. Antti jäi kotiin parantelemaan oloaan. Mukava nähdä paljon tuttuja soittajia, teknikoita ja keikkajärjestäjiä, harmitti vaan jo valmiiksi ajatus että soitetaan ekana ja keikan jälkeen on lähdettävä jatkamaan heti matkaa. Lava on kohtuu pieni mutta tunnelmallinen. Tsekissä huomaan että Floorboardini wah-pedaali ei osoita elon merkkejä, nopeasti hahmotan pedaalin toimintamekanismin ja saan korjattua värkin ilman työkalujakin. Kaikki kunnossa, ei muuta kuin keikkaa odottelemaan. Ennen keikkaa pidämme nopean fiiliskierroksen, kertaan nopeasti omia tuntoja siihen asti. Rundille lähtiessä puhkuin tarmoa täynnä, tuntui että voimat riittää mihin vaan ja paljon pystyy antamaan. Hyvin nopeasti luulot itestä kyllä karisivat ja koko reissun ajan itsensä on kokenut enemmänkin kannettavana kuin kantajana, mikä tuntui hyvältä. Mutta kuitenkin todella hyvissä ruumiin ja sielunvoimissa olin ottaen huomioon unen määrän ja keikkojen paljouden näin tauon jälkeen.

Keikka meni oikein hyvin ja Jussi kevensi tunnelmaa spiikkaamalla Karkkugospelista, muu bändi yritti nätisti vihjailla "Eurassa Jussi, EURASSAAAAA!". Hetken aikaa pidettiin myyntitiskiä avoinna ja kun kamat oli kasattu, puskettiin ne raivokkaalla tarmolla kuormuriin. Vielä hetki aikaa, ainiin pitäskö syödäkin? Samin kanssa mentiin hotkaisemaan maittavaa makaronilaatikkoa ja rupateltiin vielä hetki Teran Petrin ja Matin kanssa. Sydämentykytyksiä vielä ennen lähtöä aiheutti Pasin hukassa ollut lompakko jota etsittiin takahuoneesta ja laukuista, löytyihän se lopulta: Auton ovitaskusta :D Huojentuneina suuntasimme matkamme kohti Karkun evankelista opistoa. Harmitti kovasti että jäi Tera, Egoeimi ja HB näkemättä mutta toivottavasti keikkoja näkee vielä ja soittajien kanssa ehtisi rupatella myöhemminkin.

Karkkuun huitastiin kohtuu nopeasti, evankelisella opistolla oli nuoria Maata Näkyvissä-leirillä. Vastassa olivat Laukkaris Pekka, Pyysalot ja Heinosen Juha. Aaltosen Antti ja Häkämiehen Johannes vastasivat Sleyn äänentoistosta. Sali oli aika pieni, mutta sopivan kokoinen yleisömäärään nähden. Laiskaa roudausta ja soundcheck, kaikki ok. Asuntolan oleskelutilassa pähkäillään asioita ja yritetään saada biisilistaa kasaan. Biisilistan tekeminen on tässä bändissä joka kerta yhtä haastavaa, vaikka räväköitä poikkeuksia biisien suhteen ei juuri koskaan tehdä. Pekka esiintyi meitä ennen tilaisuudessa, ehdin itsekin käydä kuuntelemassa "Sydän särkynyt" -biisin, biisi joka joka kerta osaa koskettaa ja pysäyttää. Sitten keikka, oli mukava soittaa niin intiimissä tilaisuudessa, yleisö istui kiltisti penkeillä ja lattialla, mutta tuntui selvästi viihtyvän. Lavalla oli hauskaa ja soitto rentoa. Keikan jälkeen kamat kasaan ja saunaan, ensimmäisen kerran tällä rundilla ja kylläpä se tulikin tarpeeseen. Soluasuntoon yöksi, hetkeksi luurit päähän ja nukkumatti ei aikaillut turhia tänäkään yönä.