Olen taas pitkästä aikaa käymässä kotopuolessa Pyhäjärvellä. Aina tämän perään on ruukattu sanoa "täällä aika on pysähtynyt".. ei oo. Täällä tapahtuu vaikka mitä. Sukulaiset saa lapsia ja kotitien varteen rakennetaan taloja ku viimestä päivää. Tänne on elämä palannut. Tuntuu jotenkin mukavalta kun täällä väkeä pyörii. Äiti selittää naapureiden nimet, ihan kun minä niiden sukua joskus olisin tuntenut, minä oon aina ihan pihalla noista.

Keskustassakin ihan kävin tänään, siellä taas ei ollut mikään muuttunut. En jäänyt sinne viihtymään lajitovereideni lailla ajamalla auton parkkiin ja tarkkailemalla ympäristöä. Minä näen ihmisiä pääkaupunkiseudullakin ihan päivittäin, ei minua kiinnosta niitä tänne asti lähteä ihmettelemään. Nopeasti vilaistuna näytti siltä että samat jampat siellä autoissaan istuivat ja huutelivat ikkunasta lajitovereilleen sivistyneitä kommentteja ja kuulumisen vaihtoja.

Keskimääräisesti tällainen tyyppi on nimeltään Tony tai Henry, perinteisemmät ovat Jareja ja Esoja. Nämä tyypit ovat lastentarhasta asti huomanneet että heillä on ihan perusvarma ja siisti nimi, josta kasvaa hyvä itsetunto ja heikompien itsetunnon omaavien seurassa (Kullervo, Gösta ja Tero-Tapani), josta lähtien tietynlainen kyykyttäminen luonnistuu ja kunnioitusta löytyy läpi ala-asteen ja ylä-asteelle asti. Nämä Tonyt, Henryt, sekä Jari ja Esa, jotka on tässä vaiheessa kasvaneet Konuseksi ja Hyväris-esaks, eivät ole kiinnostuneet paikkakunnalta poismuuttamisesta, koska kotopuolesta on aina löytynyt "respectiä" ja siellä jo maine on kaikkien tiedossa (kaikkihan tuntee toisensa 5000 ihmisen kylässä).

Kullervo, Gösta ja Tero-Tapani eivät sen sijaan pidä edes mahdollisuutena jäädä kotikyläänsä sekoilemaan, tietynlainen menestyksen jano on ehtinyt vuosien aikana kehittyä pitkäaikaisen alemmuudentunteen seurauksena. Tuloksena he päätyvät opiskelemaan Jyväskylään, Tampereelle tai Ouluun, saavat "-omi" -päätteisen tutkinnon ja hakkaavat rahaa kuin viimeistä päivää asuen kivasti  paritalossa ja miettivät talon sisustuksensa viimosen päälle.

Konunen, Hyväris-Esa, Tonyt ja Henryt ajelevat halvoilla autoilla (jotka on tosin kalliilla tuunattu) edelleen Pyhäjärven kahden liikenneympyrän väliä sen saman tytön kanssa, joka löytyi kyytiin tytön ollessa seitsemännellä luokalla ylä-asteen välitunnilla keskuskoulun pihalla. Tyttö huumaantui Tonyn DX:n mahtavaan subbarisoundiin ja sillä tiellä ollaan edelleen. Henry tekee töitä kaivoksessa, loput jannut raksalla ja kaapivat hyvää kuukausitienestiä siihen nähden että Pyhäjärvelle on halavatun halpaa rakentaa omakotitalo.

Sekä Kullervo että Hyväris-Esa ovat varmaan kohtuu tyytyväisiä elämäänsä ja pitävät toisiansa homoina ajatellen "tuota elämää en itelleni ottas vaikka maksettas".

"Jetsi"-niminen tyyppikin taitaa edelleen ajella pyhiksen keskustassa. En kaverin oikeata nimeä koskaan saanut selville, mutta ollessani seiskaluokalla, selvisi että kaverin lempinimi sai alkunsa kun tämä piti Winnipeg Jets-lippistä päässään satoi tai paistoi.. takaraivolla tietysti.

Mutta vaikka en Pyhäjärven keskustassa, Pyhäsalmessa viihdykkään, niin kotona on kyllä siistiä. Täällä tuoksuu jotenkin tutulle, järvi on yhtä kaunis kuin ennenkin, vanha nuoruuden kaverini (ainoa pyhäjärvinen johon tulee äidin lisäksi pidettyä yhteyttä) muutti kotitaloni naapuriin ja serkukseni ovat saaneet läjän ihastuttavia lapsia jotka jaksavat käydä kotopuolessä äitini elämää piristämässä. Minun äiti on muuten kaikista paras. Ei mulla muuta.

Kävin sitte kylvyssä. Ja niin paljon siinä oli saippuasta tullutta vaahtoa että kai se voidaan laskea jonkinsorttiseksi vaahtokylvyksi. Tämä oli nyt toinen kerta kun tein sen aikuisiällä, edellisestä kylpykokemuksesta minulla ei ole mitään muistikuvaa. Jotenkin sitä miettii onko se kuinka suotavaa minunlaiselleni heteromiehelle. Rock-uskottavuuteni muutenkin on melko heikoissa kantimissa, olkoonkin että luin joskus soundista Children Of Bodomin kiertuepäiväkirjasta Alexi Laihonkin harrastavan kylpyjä keikkareissuilla.

Ensimmäisen kerran sen tein reilu kuukausi sitten, oli hektinen elämänrytmi ja stressi puski päälle pahemman kerran. Kokeilin kylpyä ja kyllähän se herranen aika rentoutti, ei ehkä yhtä paljon kuin american chopperin katsominen, mutta enemmän kuin dokumentti ryhävalaista. Nyt toisen kerran tein sen kun oli aikaa ja tuntui että se voisi olla ihan kiva juttu näin raskaan työviikon puolivälissä.

Nyt sitten mietitään, missä menee raja, että tuon homman harrastaminen ei kävisi miehisyyden päälle. Onhan se nyt melko neitimäistä peseytyä sillä tavalla että se tuntuisi vielä normaalia suihkukokemusta mukavammalta. Vettäkin siinä menee hukkaan ihan hirvittäviä määriä ja se on kuitenkin melkolailla turhuutta. Iho tuoksuu yllättävän pitkään ihan miellyttävälle, kun saippuainen vesi on hellinyt ihoani pidempään kuin perus suihkureissulla. Se tuntuu jopa liian miellyttävältä. Ja lopuksi, ei se oo millään tavalla miehekästä.

Ainiin, kuuntelin vielä Tuomon "My Thing" levyä kylpiessäni.. se oli viimeinen niitti, ei enää kylpyjä!

...ainakaan tässä kuussa.

päätin taas jälleen kerran aktivoida blogiani edes hetkeksi. Innoittajani oli tällä kertaa Anssi Kela jonka blogisivustoa innostuin tutkailemaan niin että nukkumaan menosta ei tullut sitten tänä iltana mitään. On vaan niin siistiä lukea mielenkiintoisen tyypin arkipäivän kohelluksia, varsinkin kun mies taitaa itseironian ja osaa kirjoittaa asioista fiksulla mutta myös sympaattisella tavalla. Ehkä arki onkin ihan hienoa, niin hienoa että siitä voisi kirjoittaa muillekkin ilman sitä "haen hyväksyntää identiteetilleni jakamalla elämäni kaikille - rakastakaa mua"-meiningillä.

olen tullut siihen tulokseen että blogia pitää kirjoittaa heti kun sen ajatuksen saa. Usein saan hienoimmat oivallukset juuri puolenyön jälkeen, mutta en niitä seuraavana päivänä enää pidä niin hyvinä että jaksaisin vaivautua kirjoittamaan niitä muiden näkyvillä. Toinen todennäköisempi vaihtoehto on että en muista mitä sitä viime yönä tuli ajateltua.

Sellaisen faktan itsestäni haluan tällä kertaa jakaa, että muistini on hetkittäin todella hyvä. Muistan paljon epäolennaisia asioita nuoruudestani, muistan kohtaamani ihmiset, osaan usein yhdistää hataria muistikuvia ihmisistä niihin päiviin milloin olen heidät kohdannut. Muistan kerran treenaamani biisit yllättävänkin hyvin.

Mutta auta armias kun kyse olisi jostain elämää helpottavista asioista. Olen auttamattoman huono muistamaan lukumääriä, rahasummia, mitään byrokratiaan liittyvää, laskujen maksamista... mitä näitä nyt on.

Tämähän on kuitenkin ihan yleinen ongelma, varmaan kaikki ystäväni väittävät olevansa samanlaisia tämän asian kanssa. En usko. Omalla kohdallani tämä on totaalifaktaa. Onneks mulla on osaava tilitoimista joka näitä firman asioita hoitaa. Tosin olen ihan vakavissani miettinyt sitä vaihtoehtoa että jos joskus voisi palkata oman taloudenhoitajan, tosin sittenhän olisin vielä avuttomampi... en minä sitten osais arvostaa itteeni senkään vertaa.

Mutta muistan kuitenkin ne asiat mitkä eivät ole niin tärkeitä, niiden takia eläminen on paljo viihdyttävämpää kuin se että muistaisin paljon mä maksoin alveja 10 tuntia sitten.

Eero: "Yksinkertainen on kaunista."
Pekka:"...väitätkö sinä olevasi kaunis?"

Nine - Nothing left for the vultures

ulkona on kyllä ihan vitsin hieno talvisää. Keskimäärin hyvä sää on varmaan kerran tai kaks viikossa, joten voi ajatella että kuudesosa vuodesta voi olla hyvä meininki ulkoisten puitteiden perusteella. Nyt on paljo parempi meininki tehdä ikuisuudelta tuntuvaa matkaa Konalan treenikselle soittamaan hooceeta.

"Suomen luonto on sellainen et täällä kuolee kaikki ja ne jotka selviää nii niitäki vituttaa."

Damn Seagulls - Libertine