reissu meni Eeron ja Veronican seurassa melko koheltamiseksi. Perjantai-illan vietimme keskenämme korttia pelaten ja hesaria lukien. Hää-aamuna pääsimme murtautumaan Astraan kun avaimet jäivät takakonttiin. Lainaamassani kitarassa ei ollut hihnaa ollenkaa ja tein sellaisen lahjanauhasta. Ääni oli kadonnut jonnekki hevonhuttuun eikä laulusta tullu mitään, eikä soitostakaan kun olin säätäny hihnaviritelmän niin alas. Mutta häät olivat muuten oikein mukavas ja hääparin onnea oli mukava katsella.



Ainiin ja sain sukkanauhan. Eero ja Veronica motivoivat minua koko päivän "sun pitää haluta sitä sukkanauhaa" "Sun pitää näyttää muille et sä oikeesti haluat sitä" "motivoidu, taistele". Kun tuli sukkanauhan heiton aika, katsoin heti aluksi parhaaksi jättäytyä sivummalle. Keskustassa oli kaksimetristä poliisia ja muita salillakäyneitä jamppoja. Ei huvittaisi murtaa sormiaan ennen keikkaputkea. Niinhän siinä kävi, niinkuin elämässä yleensä useimmiten järkeville. Antaa muiden sohlata ja koheltaa niin sukkanauha lentää eteesi ja saat poimia sen nätisti ja sivistyneesti. Nössöä eikö? ja raukkamaista, lähinnä noloa. Ihankuin tuollainen laskelmointi vetoaisi naisiin!


Vesa ja Anna on kyllä sympaattisia ihan yhdessä ja erikseen.