Tämä oli reaktio kun sain moraalista puukäymälää niskaan siitä että blogini on ollut hiljaa joulusta asti. Onhan siitäkin nyt pari kuukautta aikaa. Kyllähän tämä itsellä oli tiedossa ja varmaan kaikilla muillakin, että bloginkirjoittamis-innoistukset ovat aika ohimeneväistä sorttia. Mutta ehkä nyt olisi aika innostua uudelleen? kenties.

Paljon elämässä tapahtuu silti, eikös se olekin tärkeämpää että oikeassa elämässä tapahtuu enemmän kuin virtuaaliminäni kiehtovissa seikkailuissa? Mä oon ollu tässä viikon kodittomana ja vajaan viikon verran vielä samalla meiningillä. Kadulla ei kuitenkaan oo tarvinu majailla kun kämppiksen vanhemmat ystävällisesti ja ilomielin meidät majoittivat omaan kotiinsa, helppoa tämä elämä.

Kohta on muutto edessä uuteen kämppään. Musta tulee taas Kauniaislainen. Kaikki on menny kämppäasioitten suhteen sit kuitenki parhaalla mahdollisella tavalla ja kohta pääsee taas sisustamaan elämäänsä uusiks. Kämppähän on ihan parhain mahdollinen ja parhaimmalla mahdollisella paikalla. Eli asiat on enemmän kuin hyvin tällä hetkellä.

Ja kyllä mä nykyään näytän taas vähän erilaiselta. Pitäähän sitä ihmisen välillä jollain tavoin uudistua ettei alkais kaikki heijastavat pinnatkin kyllästyttämään. Viikon päästä alkaa tapahtumaan taas keikkarintamalla ja niitä onkin sitten keskimäärin joka viikonloppu toukokuun loppuun asti.

Nyt ei oo sit enää mitään analysoitavaakaan mielessä. Paitsi flunssa. Kun tulee tiettyyn ikään, huomaa että flunssan oireet noudattavat omalla kohdalla lähes aina samaa kaavaa. Tietää mihin valmistautua seuraavaksi. Ja on varmaa että kun alat sairastelemaan (ihan mitä vaan) niin takuuvarmasti useampi kuin kaksi ihmistä tokaisee tietävästi "sitä on liikkeellä". Mitä persettä?

P.O.D. - Goodbye for now