minä se oon vääntäny Joulusanomaa niin että päästä on hävinny jo kaikki järkevät ja kauniit ajatukset elämästä ylipäätään. Tänään sen pitäs lähteä painoon, tässä odottelen kun se tuossa viereisellä koneella muuntautuu pdf:ksi. Sen verran intensiivistä matskua on kyseessä että oma koneeni sitä prosessoidessa katkaisee nettiyhteydet ja jumiuttaa kaikki Adoben ohjelmat... Taas on olo sellainen että ei vois kuvitellakaan tekevänsä mitään luovaa työtä vähään aikaan, mutta kai tämä ei ole vaihtoehto.

Nyt kun tein päätöksen kirjoittaa blogiani useammin, olen samalla huomannut että eihän mun elämässä nyt kauheesti tunnu mitään tapahtuvan, ainakaan mitään sellaista mistä huvittais kirjottaa. Ehkä se on toisaalta ihan hyvä vaan, tajuaapahan sitten taas sen että elämässä tapahtuu sitten ku tapahtuu. Jos tapahtuu koko ajan, niin ei kai sitä sitten tajua että tapahtuu.

Minä palaan asiaan taas kun jotain tapahtuu tai oivallan elämästä jotain