oiskai sitä helppoo jos tekis yhtä työtä, ohessa hieman harrastaisi urheilua, vähän soittelisi kitaraa, olisi onnellinen... vaan kun ei pysty, pakko on tehdä kaikkea, olla taiteilijaluonne kunnianhimolla, saada elämää suurempia kokemuksia lähes joka asiasta. Jos jostain asiasta ei voi saada elämää suurempia kokemuksia, sen voi sivuuttaa helposti ja olla yrittämättä enempää.

Entäs sitten kun ei voi tyytyä siihen hoitaa työnsä hyvin, harrastaa ja kikkailee toisinaan, ehkä ottaa skumppaa ja lähtee hassuttelemaan stockmanin herkkuosastolle.. entäs sitten.. sitten pitää vaan yrittää laittaa luovuutensa peliin ja tehdä sellaista että ei myöhemmin kaduttaisi kun jätti kokeilematta. Silläkin vaaralla että epäonnistuu.

Entäs sitten kun huomaa että onnistuu satunnaisesti, nauttii hetken onnistumisestaan ja pian huomaa että ei se riitä vielä mihinkään, vielä pitäis tehdä jotain mitä 10 vuotta nuorempi minä katsoisi ihaillen.

Tää on niin tämmöstä. Taiteilijat niin ärsyttää mua, sen takia kun mä oon niin lähellä sitä samaa maailmaa. Ja indie-kulttuurit on ihan hanurista. Hannu oli oikeessa.

Ollaan Totosta mitä tahansa.