Olen taas pitkästä aikaa käymässä kotopuolessa Pyhäjärvellä. Aina tämän perään on ruukattu sanoa "täällä aika on pysähtynyt".. ei oo. Täällä tapahtuu vaikka mitä. Sukulaiset saa lapsia ja kotitien varteen rakennetaan taloja ku viimestä päivää. Tänne on elämä palannut. Tuntuu jotenkin mukavalta kun täällä väkeä pyörii. Äiti selittää naapureiden nimet, ihan kun minä niiden sukua joskus olisin tuntenut, minä oon aina ihan pihalla noista.

Keskustassakin ihan kävin tänään, siellä taas ei ollut mikään muuttunut. En jäänyt sinne viihtymään lajitovereideni lailla ajamalla auton parkkiin ja tarkkailemalla ympäristöä. Minä näen ihmisiä pääkaupunkiseudullakin ihan päivittäin, ei minua kiinnosta niitä tänne asti lähteä ihmettelemään. Nopeasti vilaistuna näytti siltä että samat jampat siellä autoissaan istuivat ja huutelivat ikkunasta lajitovereilleen sivistyneitä kommentteja ja kuulumisen vaihtoja.

Keskimääräisesti tällainen tyyppi on nimeltään Tony tai Henry, perinteisemmät ovat Jareja ja Esoja. Nämä tyypit ovat lastentarhasta asti huomanneet että heillä on ihan perusvarma ja siisti nimi, josta kasvaa hyvä itsetunto ja heikompien itsetunnon omaavien seurassa (Kullervo, Gösta ja Tero-Tapani), josta lähtien tietynlainen kyykyttäminen luonnistuu ja kunnioitusta löytyy läpi ala-asteen ja ylä-asteelle asti. Nämä Tonyt, Henryt, sekä Jari ja Esa, jotka on tässä vaiheessa kasvaneet Konuseksi ja Hyväris-esaks, eivät ole kiinnostuneet paikkakunnalta poismuuttamisesta, koska kotopuolesta on aina löytynyt "respectiä" ja siellä jo maine on kaikkien tiedossa (kaikkihan tuntee toisensa 5000 ihmisen kylässä).

Kullervo, Gösta ja Tero-Tapani eivät sen sijaan pidä edes mahdollisuutena jäädä kotikyläänsä sekoilemaan, tietynlainen menestyksen jano on ehtinyt vuosien aikana kehittyä pitkäaikaisen alemmuudentunteen seurauksena. Tuloksena he päätyvät opiskelemaan Jyväskylään, Tampereelle tai Ouluun, saavat "-omi" -päätteisen tutkinnon ja hakkaavat rahaa kuin viimeistä päivää asuen kivasti  paritalossa ja miettivät talon sisustuksensa viimosen päälle.

Konunen, Hyväris-Esa, Tonyt ja Henryt ajelevat halvoilla autoilla (jotka on tosin kalliilla tuunattu) edelleen Pyhäjärven kahden liikenneympyrän väliä sen saman tytön kanssa, joka löytyi kyytiin tytön ollessa seitsemännellä luokalla ylä-asteen välitunnilla keskuskoulun pihalla. Tyttö huumaantui Tonyn DX:n mahtavaan subbarisoundiin ja sillä tiellä ollaan edelleen. Henry tekee töitä kaivoksessa, loput jannut raksalla ja kaapivat hyvää kuukausitienestiä siihen nähden että Pyhäjärvelle on halavatun halpaa rakentaa omakotitalo.

Sekä Kullervo että Hyväris-Esa ovat varmaan kohtuu tyytyväisiä elämäänsä ja pitävät toisiansa homoina ajatellen "tuota elämää en itelleni ottas vaikka maksettas".

"Jetsi"-niminen tyyppikin taitaa edelleen ajella pyhiksen keskustassa. En kaverin oikeata nimeä koskaan saanut selville, mutta ollessani seiskaluokalla, selvisi että kaverin lempinimi sai alkunsa kun tämä piti Winnipeg Jets-lippistä päässään satoi tai paistoi.. takaraivolla tietysti.

Mutta vaikka en Pyhäjärven keskustassa, Pyhäsalmessa viihdykkään, niin kotona on kyllä siistiä. Täällä tuoksuu jotenkin tutulle, järvi on yhtä kaunis kuin ennenkin, vanha nuoruuden kaverini (ainoa pyhäjärvinen johon tulee äidin lisäksi pidettyä yhteyttä) muutti kotitaloni naapuriin ja serkukseni ovat saaneet läjän ihastuttavia lapsia jotka jaksavat käydä kotopuolessä äitini elämää piristämässä. Minun äiti on muuten kaikista paras. Ei mulla muuta.